Minulta kysytään usein: “Onko Suomi hyvä paikka yrittää?”

On.

Suomessa on starttirahaa, innovaatiotukea ja vaikka mitä. Fyysinen ja sähköinen infrastruktuurimme on loistava. Ja vaikka yhteiskuntamme ei ehkä ole juuri nyt vakaimmillaan, se on silti äärimmäisen vakaa.

Vaikka Suomi on hyvä paikka yrittää, se kannustaa valitsemaan palkkatyön yrittäjyyden sijaan. Ryhtyessään yrittäjäksi kansalainen moninkertaistaa riskinsä päätyä työttömäksi, mutta menettää samalla työttömyysturvan. Tämä on tehokas ja toimintavarma yritysten syntyä ehkäisevä mekanismi.

***

Otin aikoinaan yrittäjän polttomerkin sillä oletuksella, että sosiaaliturvat on nyt elämäni osalta nautittu. Lienee selvää, että kaltaiseni tyhmempikin kaveri joutui hetken vatuloimaan moista päätöstä.

Kun irtisanouduin palkkatyöstäni ja ryhdyin päätoimiseksi yrittäjäksi, minulla oli mahdollisuus anella polvillani noin työttömyyspäivärahan suuruista starttirahaa, jota voi anoa puoleksi vuodeksi kolme kertaa. Starttirahat olivat alueeltani loppu. Onneksi toisaalla oli vielä starttirahoja jaossa, joten perustimme osakeyhtiömme sinne.

Itse asiassa en tiedä, onko yrittäjän sosiaaliturvassa tapahtunut muutoksia tänä aikana. Tuskin hirveästi. Jos ajaisimme nyt firmamme karille tai minulla ei olisi varaa maksaa itselleni palkkaa, en tiedä, saisinko mistään mitään rahaa. Ehkä saisin, ehkä en. Aika harvassa ovat ne, jotka osaisivat kysymykseen varmuudella vastata. Toivottavasti en joudu selvittämään asiaa.

Olisin tietysti voinut selvittää faktoja yrittäjän sosiaaliturvasta tätä kirjoitusta varten. En kuitenkaan vaivautunut, koska se olisi ollut pointtini kannalta tarpeetonta. Sanomani on, että jo pelkkä pelko taloudellisesta epävarmuudesta riittää hillitsemään kansalaisen intoa yrittää. Ihminen nimittäin tekee päätöksensä uskomustensa varassa, vaikka olisi ateisti.

Riippumatta siitä, onko pelko yrittäjän heikosta sosiaaliturvasta perusteltu vai ei, taloudellista vastuuta esimerkiksi perheestään kantavalle henkilölle pelko on riittävä peruste tunkea innovaatiot pöytälaatikkoon ja jatkaa Suomen vakaista oloista nauttimista turvallisen korporaation palkkalistoilla.

Aina tietysti löytyy muutamia hulluja, jotka perustavat firman, vaikka heiltä vietäisiin kaikki ihmisoikeudet. Voisi kuitenkin olla Suomen etu, että yrittämisestä saataisiin hieman laajemman ihmisryhmän lystiä. Tähän päästään vain, jos kansa alkaa uskoa yrittäjän sosiaaliturvaan. Ihminen ei halua menettää turvallisuudentunnettaan yrittäjäksi ryhtymisen myötä. Kyllä, tunne ratkaisee.

Turvallisuudentunnetta ei kuitenkaan tule parantaa puheilla. Turvallisuudentunne tulee aina saattaa turvallisuuden todelliselle tasolle. Muutoin turvallisuudentunne on kupla, joka tulee poksahtamaan. Lopetamme yrittäjien vähäisyyden surkuttelun vasta sinä päivänä, jona suomalaiset vastaavat yksiselitteisesti “kyllä” tähän kysymykseen: “Onko yrittäjällä sosiaaliturva?”

Yrittäjän sosiaaliturva olisi sikälikin kiva juttu, että perustettavista yrityksistä kasvava osa perustuu sähköisille tuotteille. Sähköisen tuotteen kehittämisen hinta on tyypillisesti irtisanoutuminen, läppäri ja vuoden ruoat. Ja koska tuote ei kehitysvaiheessaan tuota rahaa ja sosiaaliturvaa ei ole, ruoat maksetaan usein sijoitusrahalla. Siis sijoitusrahalla, jota on Suomessa muutenkin niukalti.

Mitä Suomen taloudelle tapahtuisikaan, jos niukoiksi tiedetyt sijoitusrahat käytettäisiin yritysten kansainvälistymiseen sen sijaan, että niillä yritetään paikata yrittäjän olematonta sosiaaliturvaa?

Niinpä. Yrittäjän sosiaaliturva olisi siis tavallaan innovaatiotukea.

Tom Himanen
Share This