10-vuotiseen työhistoriaani mahtuu 20 henkilötyövuotta työkokemusta. Minua ei tunneta maailman toimettomimpana henkilönä, ja minulta usein kysytäänkin, miten olen ehtinyt tehdä elämässäni asioita, joita olen tehnyt.

Erääseen lakifirmaan hakiessani haastattelija pläräsi hakemustani ja kysyi: “Nukutko sä koskaan?”

Kyllä nukun. Nukkumatta olisi jäänyt, jos en pyrkisi jatkuvasti tehostamaan kaikkea toimintaani.

Strategiani on lyödä vähintään kaksi kärpästä yhdellä iskulla – yhtä en yleensä vaivaudu edes lyömään. Niinpä olen punttisalilla “se tyyppi, jolla on läppäri mukana”. Läppäri on usein käyttämäni kuntoilulaitteen vieressä, ja kuntopyörällä polkiessani sarvien päälle viritettynä. Salilla tulee yleensä hoidettua meilit pois päiväjärjestyksesta. Joskus tulee koodattua tai kirjoitettua artikkeleita. Tämäkin teksti on kirjoitettu treenin aikana.

Yleisesti valittu vaihtoehto on vetää ensin tunnin treeni punttisalilla, ja hajota sitten tunti meileihin. Tämä vaihtoehto ei houkuttele, koska koko ruljanssiin palaisi suihkuineen ja logistiikkoineen yli kaksi tuntia elämää ja koko sen ajan olisi kauhea kiire. Mieluummin menen punttisalille ja teen tietokoneella töitä sarjojen välissä, jolloin voin treenata rauhassa puolitoista tuntia ollen silti poikkeuksellisen tehokas. Miksi säntäillä ympäriinsä luullen olevansa tehokas, kun vaihtoehtona on toimia rennommin ja olla silti tehokkaampi.

Salilla työskentelyyn liittyy myös muita etuja. Kirjoittamisessa jää joskus jumiin, mutta siitä pääsee yleensä eteenpäin, kun rankaisee hetken rautaa. Ja sarjojen välissä on venattava kuitenkin, joten miksi siinä välissä ei sitten tekisi jotain hyödyllistä?

Monet kuvittelevat, että punttisalilla käyminen vie koko elämän. Puntilla on oltava aamusta iltaan joka päivä. Ja vaikka poistuu salilta, ei voi syödä mitään normaalia ja mukana on roudattava roheiinipussia sekä tuhatta lisäravinnepurkkia. Saa niinkin tehdä, mutta itselleni voimaharjoittelu on tapa pysyä kunnossa. Se on väline, ei itseisarvo. Omien voimaharjoittelulle asettamieni tavoitteiden puitteissa elämä voi olla melko rentoa, eikä ole mitään pakkoa olla “salil eka, salil vika”. Ei sitä toki kukaan kiellä, ja esimerkiksi Barbaarille se on varmasti oikea ratkaisu – sitä en epäile.

Aikoinaan aloitin puntilla käymisen hyvin pitkälti siksi, että pidän lähes kaikista Suomessa pelattavista joukkueurheilulajeista, ja niissä kaikissa hyvästä lihaskunnosta on kiistämättömän paljon hyötyä. Muistaakseni se oli Utti Hietala, jonka sivustolta luin kymmenisen vuotta sitten, että punttisali on kiireiselle ihmiselle sopiva harrastus. Salilla käydään vain käynnistämässä lihaskehitys, ja itse kehittyminen perustuu safkaan ja lepoon.

Kävin puntilla viisi ensimmäistä treenivuottani kerran viikossa, mutta opittuani yhdistämään mm. työn ja punttisalin pystyisin nykyään treenaamaan lähes joka päivä halutessani. Käytännössä en kuitenkaan viitsi liikkua puntille kuin kerran viikossa, koska voin treenata töideni ohessa pitkin päivää kehoni painoa hyödyntäen.

Mahdollisuutta lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla ei tule pitää syyllistävänä tosiasiana, vaan mahdollisuutena. Moni voi olla mm. duunien ja perhe-elämän yhdistämisen myötä oikeasti tiukilla, mutta harjoittelulle voisi löytyä aikaa esimerkiksi joitakin töitä ja kuntosalitreeniä yhdistelemällä. Valitettavan moni jättää harjoittelun aloittamatta siksi, että ei ymmärrä jo yhdenkin treenikerran viikossa tekevän ihmeitä verrattuna tilanteeseen, jossa salilla ei käydä laisinkaan. Jotain on enemmän kuin ei mitään.

Varmasti jokainen voi yhdistää jonkin viikoittaisen rutiininsa kuntosalitreeniin, jolloin kroppa saa tarvitsemaansa kokonaisvaltaista rasitusta edes kerran viikossa. Siitä se myönteinen addiktio alkaa kehittyä!

Share This