Moni nykyihmisen ongelma liittyy siihen tosiasiaan, että kropan liikkuviksi osiksi voidaan laskea lähinnä sormet. Kärjistäen homma menee niin, että töissä hakataan näppäimistöä, ja vapaa-ajalla konsolin ohjainta tai kännykkää.

Ojentaja ja hauis aktivoituvat lähinnä syödessä sekä käden siirtyessä näppäimistöltä hiirelle ja takaisin. Jokainen voi pohtia, miten paljon mm. pohjelihasta on tullut viime aikoina rasitettua oikein kunnolla.

Alaselkä tulee hajoamaan meistä monella. Varsinkin meillä, jotka olemme syntyneet läppäri suussa. Meillä kaikilla on vaihtoehtona ryhtyä uhriksi, tai tehdä asialle jotain. Meistä jokainen voisi seistä tietokoneella työskennellessään, mutta moniko meistä tekee niin?

Niinpä.

Jokainen meistä omistaa selän, ja selän kunnon luulisi kiinnostavan itse kutakin. Selkänsä niksautettuaan ihminen muistaa, miten moni asia on vaikeaa, jos selkä on kipeä. Jopa maitotölkin nostaminen pöydältä aiheuttaa kevyttä vääntöä selässä sekä usein kiertoa, mikä voi hajonneessa selässä tuntua harvinaisen ikävältä.

Askel kohti kasassa pysyvää ruotoa on tietysti säännöllinen liikunta. Itse nörttitöitä tekevänä teen maastavetoa säännöllisesti. Maastavedolla voi myös hajottaa selkänsä. Olen päätynyt tekemään maastavetoa säännöllisesti melko maltillisilla painoilla. Ratkaisu on ollut hyvä, koska treeni aktivoi alaselkää, mutta selän hajoaminen treenissä on maltillisista painoista johtuen hyvin epätodennäköistä. Suosittelen.

Ongelmana on kuitenkin se, että säännöllinenkään liikunta ei riitä, jos käyttää kaiken työssäoloajan ruotonsa tuhoamiseen. Työmatkojen käveleminen, julkisissa seisominen, puntilla käyminen ja lenkkeily ovat suositeltavia asioita, mutta ei tarpeeksi. Sosiaali- ja terveysministeriön tänä kesänä julkaistuissa kansallisissa suosituksissa todetaan, että “edes säännöllinen vapaa-ajan liikunta ei pysty ehkäisemään runsaan päivittäisen istumisen aiheuttamia terveyshaittoja.”

Itse asiassa tuolilla kököttämisen tuhovaikutus ei rajoitu ainoastaan ruotoon. STM:n kansallisissa suosituksissa todetaan seuraavaa:

Runsaalla ja pitkäkestoisella istumisella ja muulla paikallaanololla on haitallisia vaikutuksia muun muassa sydän- ja verenkiertoelimistön ja tuki- ja liikuntaelimistön terveyteen. Näin ollen kaikenikäisten ihmisten tulisi välttää runsasta istumista, kulkea lyhyitä välimatkoja kävellen ja pyörällä, seistä julkisissa kulkuneuvoissa ainakin osan matkasta ja pyrkiä fyysisesti aktiivisiin työtapoihin.

Selän aktivoinnin luulisi kiinnostavan myös työnantajaa. Finanssineuvos Veli-Matti Lehtosen vuonna 2012 julkaisemien laskelmien perusteella työnantajalla on voimakkaat intressit auttaa työntekijöitään pysymään terveinä:

Kun otetaan sairauspäivän työvoimakustannusten lisäksi huomioon tuottavuuden menetykset ja mahdolliset sijaisten palkkaukset, sairaustyöpäivä maksaa työnantajalle keskimäärin 351 euroa.

Niin juuri. Saikkupäivä maksaa työnantajalle keskimäärin 351 euroa. Työntekijän on hyvä tiedostaa, miten paljon saikkupäivä maksaa työnantajalle. Kun tämän tosiasian tiedostaa, voi tuntua helpommalta ehdottaa työnantajalleen seisomatyöpisteiden järkkäämistä. Liikuntasetelitkin menevät varmasti läpi.

Harkitsemisen arvoisia selänpelastustoimenpiteitä ovat mm. palaverien pitäminen kävellen tai seisoen, tuolien vaihtaminen jumppapalloihin tai satulatuoleihin, istumapisteiden muuttaminen seisomatyöpisteiksi, sekä tietysti Rontgoteus Hittavaisen lanseeraama väliloikka aina tasatunnein. Portaiden käyttämistä hissin sijaan ei pitäisi olla tarpeen edes mainita.

Kun ehdotat työnantajallesi työntekijöiden terveyttä edistäviä ratkaisuja, et tee palvelusta vain itsellesi. Teet palveluksen myös työnantajalle. Ja koko Suomelle. Pyrkimys siihen, että kaikki osapuolet voittavat, on hedelmällinen lähtökohta neuvottelulle.

Share This