Kaikkiruokaisuus on harvinaisen väärin ymmärretty käsite. On tosiasia, että ihminen on kaikkiruokainen toisin kuin esimerkiksi marsu, joka on kasvissyöjä. Marsu ei voi syödä kaikkea, kun taas ihminen voi. Siinä on kasvissyöjän ja kaikkiruokaisen ero.

Jostain ihmeestä vuosia sitten mm. karppauksen vastustajat keksivät, että “ihminen on kaikkiruokainen, joten hiilihydraattien laiminlyöminen on sairasta ja vaarallista”. Väitteessä ei ole logiikan häivääkään. Kun biologi puhuu kaikkiruokaisuudesta, hän tarkoittaa kykyä syödä kaikkea – silloin sitä ei pidä ymmärtää tarpeeksi syödä kaikkea. Kyseessä on kaksi aivan eri asiaa.

Ihmisen kroppa on fiksu. Maailmassa on ihmisiä, joiden pääelintarvike on riisi. Maailmassa on myös ihmisiä, joiden pääelintarvike on liha. Molemmat jengit selviävät hengissä, ja siinä on kaikkiruokaisuuden ydin. Myös skandinaavisilla geeneillä varustettu henkilö kykenee selviämään sekä lihavetoisella että kasvisvetoisella ruokavaliolla. Se, että kumpi on parempi tai eettisempi ruokavalio, on täysin erillinen ja uskonnollishenkinen keskustelu.

Esi-isämme ovat eläneet erilaisissa ympäristöissä, ja kussakin meissä vaikuttaa kasa erilaisia geenejä, jotka säätelevät kehomme toimintaa. Tästä syystä joku meistä pääsee tavoitteisiinsa parhaiten ruokavaliolla X, ja joku ruokavaliolla Y. Toki joitain ruokavalioita, kuten kivikeittodieetti, voidaan sulkea pois useimmille sopimattomana vaihtoehtona.

Tästä tekstistä oli tarkoitettu ymmärrettäväksi se pieni pointti, että on puhdasta huuhaata väittää, että ihmisen tulisi syödä kaikkea. Jos vatsasi menee sekaisin viljasta, minun ei tarvitse olla ravitsemustutkija kehottaakseni sinua jättämään vilja suosiolla ruoastasi pois. Jos siitä en enemmän haittaa kuin hyötyä, kaikkiruokainen elimistösi voi varmasti paremmin ilman vihaamiaan ravintoaineita.

Ei tehdä mahdollisuudesta velvollisuutta. Pliis.

Share This